Arkisto | Touko, 2012

TIETOA KOHTAAMO-HANKKEEN KAIKILLE AVOIMISTA KOULUTUKSISTA

24 touko

Tiedote 23.5.2012

SYKSY 2012

NETTIPELIEN MAAILMA
–    Pelit työvälineenä
Pe 17.8
klo 09:30- 16:00
Joensuun pääkirjastolla

Alustajina:
Tero Huttunen, Verke (valtakunnallien verkkonuorisotyön keskus)
Santeri Koivisto, Minecraft edu

Koulutus on kaksiosainen, jonka ensimmäiseen osio käsittelee nettipelejä ja pelien ulottuvuutta nuorten kanssa tehtävän työn työvälineenä ja jälkimmäisessä osiossa tutustutaan käytännössä Minecraft pelialustaan ja sen käyttöominaisuuksiin. Teillä on mahdollisuus osallistua joko molempiin tai vastaavasti vain jompaankumpaan osioon. Jälkimmäiseen osioon mahtuu vähemmän osanottajia.

Ilmoittautuminen 10.8.2012 mennessä projektipäällikölle
hanna-kaisa.lahde@jns.fi

DIGITARINAKOULUTUS
–    digitarina sosiaalisen vahvistamisen työvälineenä

1.10- 2.10 (ma ja ti)

Mitä syntyy, kun yhdistetään muistosta rakennettu tarina, valokuvia, kenties videokuvaa, musiikkia ja kertojan oma ääni? No tietysti digitarina, joka on tyypillisimmillään minä-muodossa kerrottu muutaman minuutin mittainen omaelämänkerrallinen kertomus. Menetelmää voidaan toki käyttää myös dokumentaarisemmin, esimerkiksi ryhmän/asian/tapahtuman esittelyyn.

Digitaalinen tarinankerronnassa (Digital Storytelling, DST) ikiaikainen tarinankerronnan perinne yhdistyy uuden digitaalisen mediateknologian tarjoamiin ilmaisukeinoihin. Vaikka ääntä, kuvaa ja liikettä yhdistävä esitys on ilmaisukeinona voimakas, on itse tarina kuitenkin aina tärkeimmässä asemassa. Ohjelmat, joilla digitarinat tuotetaan ovat helppokäyttöisiä ja usein ilmaisia, jotta tarinat voidaan työstää ”sisältö ennen tekniikkaa” –periaatteella.

Digitarina soveltuu hyvin erityisryhmien tai yksilöiden kanssa tehtävään sosiaaliseen vahvistamiseen.
Menetelmä sopii myös erilaisten yhteisöjen tarkasteluun ja niiden vahvistamiseen.

ilmoittautumiset projektipäällikölle 15.9. mennessä: hanna-kaisa.lahde@jns.fi

RADIOTYÖPAJAT

yhteistyökumppani: Radio Rex ja OIFM

Radiotyöpajat aloittavat toimintansa syyskuun puolivälissä ja jatkuvat vuoden loppuun.
Radiotyöpajoihin voi ilmoittautua ensisijaisesti elokuun loppuun mennessä projektipäällikölle: hanna-kaisa.lahde@jns.fi

Pilotointivaiheessa (syksy 2012) mukaan pääsee 4 tilaa/taloa/toimintaa. Lisäksi radiotyö viedään osaksi Niittylahden opistolla alkavaa 3.-4.-luokkalaisten mediapainotteista iltapäiväkerhoa.
Kun ryhmät on valittu, tämän jälkeen sovitaan sopivat ajat henkilökohtaisesti ja räätälöidysti kunkin tilan/ toiminnon kanssa. Tavoitteena on tuottaa kerran viikossa nuorilta nuorille/ lapsilta lapsille tunnin mittainen radio-ohjelma eetteriin eri puolilta Joensuuta ja sen lähialueita.

Lisätietoja:

Hanna-Kaisa Lähde
projektipäällikkö
KOHTAAMO- hanke
P. 050 3626834
hanna-kaisa.lahde@jns.fi
http://www.kohtaamo.wordpress.com

Mainokset

Enää reilu viikko aikaa vastata kyselyyn

22 touko

Vastausaika nuorille suunnattuun päättyy 31.5.2012. Vastauksia kaivataan vielä lisää, joten kannustathan nuorisotalosi/järjestösi nuoria vastaamaan kyselyyn. Vastausten saaminen on tärkeää, jotta voimme suunnitella nuorille heidän näköistänsä toimintaa ympäristöissä, joissa nuoret muutenkin ovat.

Kysely löytyy osoitteesta:

http://PKKYWEB3.pkky.fi/mrIWeb/mrIWeb.dll?I.Project=NUORISO

Sama linkki on löydettävissä myös Kohtaamon facebook-sivulta ja Ponunetistä.

Aurinkoisin terveisin,

Kohtaamon väki

Mediakompetenssia saksalaisittain – matkapäiväkirja 7.5-12.5.2012

15 touko

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Opintomatkalla Schleswig –Holsteinin läänissä 7.-12.5.2012

Maanantai 7.5.2012

Tapasimme muun matkaseurueen (Miina Kuopion Po1nt:sta, Seija Mikkelin Olkkarista, Anna ”Mediavaikuttamisen parhaat eurooppalaiset käytännöt” -hankkeesta sekä Jere Otavan Opistosta) kanssa aamuyhdeksältä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Matkaseurueen muut jäsenet olivat allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomia, mutta onneksi matkanjohtaja oli helpottanut oikean seurueen bongaamista pukemalla päälleen oikein pirtsakan kirkkaanturkoosit housut.

Lentomatkan yleinen saldo: paljon jaettua tietoa itäsuomalaisista media- ja nuorisotyön hankkeista, lievää matkapahoinvointia ja yksi kadonnut matkalaukku. Hampurin lentokentällä meitä oli vastassa viikon isäntämme John Goss, joka ajoi meidät majapaikkanamme toimivaan nuorisokeskukseen Bad Segebergissä. Käytimme iltapäivän itsemme ja edustamiemme hankkeiden esittelyyn. John kertoi meille edustamastaan Schleswig-Holsteinin läänin nuorisopiiristä, yleisesti läänistä sekä paikallisesta nuorisotyöstä.

Isäntämme John oli ajattelevaisesti varannut illaksi saunan käyttöömme. Niinpä saimme illan päätteeksi karistaa matkan rasitukset saunoen ja kerätä voimia tulevaa ohjelmantäytteistä viikkoa varten!

Tiistai 8.5.2012

Sääennusteista poiketen tiistaiaamu valkeni aurinkoisena. Aamupäivän ohjelmassamme oli tutustuminen Stormanin nuorisopiiriin, jossa Ansgar Büter-Menke esitteli piirin toimintaa ja erityisesti mediaan liittyviä projekteja. Ensimmäinen projekti, josta Ansgar kertoi, oli  ”Stormini” – kesäleiri, jossa 9-13 asuvat viikon ajan pienoiskaupungissa osallistuen kaupungin elämään muun muassa töitä tehden. Yksi tarjolla olevista työpaikoista on mediapaja, jossa 10 lapsen ryhmä tuottaa, kuvaa, toteuttaa ja editoi uutislähetyksen, joka esitetään osana oikeaa paikallisen TV:n uutislähetystä. Kaikki toteutetaan ”oikeilla” työvälineillä ja lapsista koostuvan työntekijäjoukon apuna (ei päällepäsmäröimässä) häärii alan ammattilaisia. Edellä kuvattu toiminta toteuttaa mediakasvatusta piirin toimintatavan mukaisesta – käytännöllisesti ja tekemisen kautta.

Toinen esitelty projekti oli The Anhalt Project. Kyseessä olevassa kansainvälisessä projektissa joukko nuoria osallistui survival-henkiselle kurssille pienellä Tanskalle kuuluvalla Anhaltin saarella. Heidän ei annettu käyttää minkäänlaisia mediavälineitä, vaan heidän tuli selvitä arkipäiväisistä askareista, kuten kokkaamisesta ja alueen siistinä pidosta, asioista yhdessä sopien. Projektin perimmäinen tarkoitus oli provosoida nuorten informaalia oppimista altistamalla heidät suurelle määrälle luppoaikaa. Ja mitä tapahtuikaan kun nuorilta vietiin mahdollisuus viihdyttää itseään netin valmiilla sisällöillä? He alkoivat tuotteliaiksi kehittäen itselleen ohjelmaa, käyttivät paljon aikaa tutustuakseen toisiinsa kielimuurista huolimatta ja osallistuivat paikallisen kyläyhteisön toimiin aktiivisesti. He myös opettelivat toisiltaan uusia taitoa ja järjestäytyivät tehokkaasti ruokahuollon ja siisteyden ylläpidon hoitamiseksi.

Iltapäivällä vierailimme nuorisoakatemia Segebergissä, jossa Jens Lindemann esitteli Handy Scout-projektin aikaansaannoksia. Projekti kouluttaa 13 – 15-vuotiaita nuoria toimimaan vertaiskouluttajina 5. luokkalaisille koululaisille. Koulutusten teemana on nettikiusaaminen ja sen ennaltaehkäisy. Koulutusten ja kouluttajien 5. luokkalaisille pitämien oppituntien menetelmät ovat osallistavia ja havainnollistavia: tehtävät kannustavat nuoria pohtimaan omaa suhtautumistaan nettikiusaamiseen monesta eri näkökulmasta. Projektin tulokset ovat olleet positiivisia: nettikiusaaminen ilmiönä on pystytty nostamaan enemmän esiin,  opettajien ja vanhempien tietoa aiheesta on voita lisätä ja vertaiskouluttujien oppituntien kautta on pystytty myös puuttumaan aitoihin kiusaamistapauksiin luokkayhteisöissä.

Päivän jännittävin osuus oli vielä edessä: esiintyminen paikallisen nuorten radio-ohjelman ”Radio, josta pidämme” livelähetyksessä. Edistimme positiivista suomikuvaa hoitamalla osan esiintymisestämme reippaasti saksan kielellä ja laulamalla korvia hivelevästi Peppi Pitkätossua. Ohjelman juontaja pyysi meitä suosittelemaan jotain tällä hetkellä pinnalla olevaa suomalaisartistia soitettavaksi lähetyksessä, joten…Robin saattaa pian breikata myös Saksan maalla!

Keskiviikko 9.5.

Jos tiistaina puhuimmekin sujuvasti kieliä, niin keskiviikkona sitten vasta pääsimmekin tutustuimmekin Kieliin. Aamulla minibussimme nimittäin starttasi kohti Kielin kaupunkia. Kielissä suuntasimme ensimmäiseksi Offerner Kanal-toimituksen tiloihin. Saksan lakiin on kirjattu, että jokaisella saksalaisella tulee olla mahdollisuus ilmaista itseään ja mielipiteitään radion-, tv:n ja internetin välityksellä. Kyseinen lakipykälä teki allekirjoittaneeseen melkoisen vaikutuksen! Offener Kanal on valtion tv-lupamaksuilla rahoittama asema, jonka tehtävänä on käytännössä tarjota tämä ilmaisukanava alueen asukkaille. Paitsi tilat ja laitteet esimerkiksi tv- ja radiolähetysten tekemiseen, Offener Kanal tarjoaa myös media-aiheista koulutusta paikallisille opettajille, ohjaajille ja vanhemmille.

Suomi-delegaatiokin sai taas mahdollisuuden saada äänensä kuuluville mediapedagogi Henning Fietzen johdolla. Tällä kertaan radioesiintyminen meni jo vanhasta tottumuksesta ja todellinen koettelemus oli lyhyen televisio-ohjelman tekeminen pelkästään delegaation jäsenten voimin. Itse kameran varressa heiluneena voin todeta epäileväni suuresti, julkaistaanko tekemäämme ohjelmaa koskaan. Mutta hauskaa shown tekeminen totta vie oli!

Seuraavaksi kävimme tutustumassa isäntämme edustamaan Schleswig-Holsteinin läänin nuorisopiiriin. Organisaation toimii kattojärjestönä läänin alueella toimiville erilaisille nuorisojärjestöille. Keskustelimme järjestön edustajien kanssa erityisesti uusien medioiden käytöstä järjestötyössä ja esimerkiksi nuorten poliittisesta aktivoimisesta sosiaalisen median kautta. Mitään patenttiratkaisua emme vielä keksineet, mutta eri maiden käytäntöjen ja tulosten vertailu on silti aina ajatuksia kirvoittavaa.

Torstai 10.5.2012

Torstai-aamuna bussimme starttasi tuttuun tapaan jo ennen yhdeksää – tällä kertaa kohti Lyypekkiä. Reilun tunnin autobahnilla ajelun jälkeen saavuimmekin Lyypekin Offener Kanal –keskuksen pihalle.  Siellä meille esiteltiin Offener Kanal –toimintaa lyypekkiläisittäin. Lyypekissä keskus lähettää vain radio-ohjelmia, joita paikalliset tekevätkin ahkerasti – innokkaiden musiikkiohjelmien pitäjien takia kanavalta löytyy muun muassa läänin mittavin ja monipuolisin kappalekokoelma. Kuten Kielin, myös Lyypekin keskus järjestää ahkerasti mediakoulutusta lähialueen asukkaille ja kouluille.

Esiteltyään Offener Kanalin toimintaa keskuksen johtaja Michael Lupaatsch vei meidät kävelylle Lyypekin sokkeloisille, mutta kovin idyllisille kujille.  Paikallisoppaamme avulla tutustuimme Lyypekiin, joka muuten jäisi turistilta huomaamatta – kaupunki on tiheään rakennettu ja siellä täällä talojen välissä on pieniä ”tunneleita” joiden päästä löytyy mitä ihastuttavimpia sisäpihoja. Nämä sisäpihat on laitettu asukkaiden toimesta viihtyisiksi ja onkin kuulemma hyvin tavallista, että naapurit kerääntyvät näille pihoille yhteisille ruokahetkille tai illanviettoihin.

Lounaan jälkeen vierailimme Lyypekin yliopistossa multimedian laitoksella. Siellä professori Thomas Winkler esitteli meille hänen poikkitieteellisen tutkimusryhmänsä opetuskäyttöön kehittämiä interaktiivisen teknologian sovelluksia. Ryhmän peruslähtökohta on, että lapset ja nuoret oppivat parhaiten liikkuessaan aidoissa opeteltavaan asiaan liittyvissä ympäristöissä ja saadessaan konkreettisesti työskennellä käsiteltävän aiheen parissa. Tästä ajatuksesta juonsi myös heidän hankkeensa nimi ”Kids in Motion”. Uusi teknologia mahdollistaa opetuksen mobilisoitumisen näihin aitoihin ympäristöihin. Ryhmässä saatujen tulosten mukaan lapset ja nuoret ovat ylpeitä, kun heitä osallistetaan oppimisprosessissa ja heidän omaan asiantuntijuuteensa luotetaan.  Tämä johtaa myös syvempään oppimiseen, sillä kun lapset ja nuoret ovat päässeet aktiivisesti osallisiksi tiedon rakentamiseen, hankintaan ja valintaan, tiedosta tulee ”heidän” tietoaan, jota mielellään esitellään myös toisille. Professori Winkler esitteli joukon tutkimusryhmän kehittämiä opetus- ja oppimissovelluksia, muun muassa pelejä, koulun aulatiloihin sijoitettavat interaktiiviset opetustaulut ja koulun oman ”youtuben”, suljetun palvelun jonne oppilaat voivat tuottaa omia videoitaan. Tutkimusryhmän tuotosten innovatiivisuus ja toiminnasta paistava innostuneisuus tarttui meihin kuulijoihinkin ja yksi jos toinenkin intoutui muotoilemaan päässään erilaisia suunnitelmia esimerkiksi mobiililaitteiden hyödyntämisestä nuorisotyössä.

Perjantai 11.5.2012

Opintomatkamme viimeisenä päivänä matkustimme länsirannikolle, Tönningin kaupunkiin. Tonning oli myös idyllinen ja vehreä pikkukaupunki. Alueen erikoisuuksiin kuuluu erittäin voimakkaana ilmenevä vuorovesi-ilmiö, jonka ansioista rantaviiva vetäytyy iltapäivisin kilometrikaupalla. Kun näin käy, heittää osa paikallisista kengät nurkkaan ja menee veden alta paljastuneeseen mutavelliin harrastamaan vattikävelyä. Tekee varmaan hyvää pohkeille!

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Mediakeskus Heide, tarkemmin sanottuna Schnittpunkt (leikkauspiste) niminen mediakasvatusjärjestö. Järjestö koostuu vapaaehtoisista opetus- ja media-alan ammattilaisista ja se ei saa rahoitusta lääniltä tai valtiolta ja on siten riippumaton ja vapaa tekemään mitä tahtoo. Toisaalta järjestö joutuu käyttämään luovuutta ja aikaa rahoituksen etsimiseksi toiminnalleen. Tähän asti tarvittava raha on kuitenkin aina jostain löytynyt ja järjestö on kehittänyt tuotteita, esimerkiksi äänikirjoja ja dvd:itä, joiden myynnistä saatavilla tuloilla muusta toiminnasta kertyneet kulut on saatu katettua. Schnittpunktin peruslähtökohta on, että he eivät toiminnassaan jätä nuoria statistin rooliin, vaan nuoret itse ovat toiminnan ideoinnissa ja toteuttamisessa suurimmassa roolissa. Media-ammattilaisten tehtävä on vain tukea ja auttaa nuoria heidän omien ideoidensa toteuttamisessa. Erityisesti järjestö korostaa vertaiskasvatuksen tärkeyttä ja mahdollisuuksia mediaan liittyen ja he ovatkin kehittäneet vuosien mittaan standardisoidun vertaiskasvatuksen mallin. Vertaiskasvatuksen toimivuuteen on helppo uskoa – mainio esimerkki nuorten innovatiivisuudesta oli heidän kehittämänsä verkko- ja facebook-aiheinen lautapeli, jota voi käyttää paitsi viihdyttävänä ajanvietteenä myös mediakasvatuksellisena alustuksena ja ajatusten herättelijänä. Mahdollistamalla tämänkaltaisen toiminnan, järjestö tunnustaa nuorten oman asiantuntijuuden nuoria koskettavien mediailmiöiden parissa.

Matkan viimeinen vierailukohteemme oli nuorisokeskus Tönning. Keskuksen toiminta erosi suomalaisten nuorisotalojen toiminnasta oikeastaan vain yhdessä suhteessa – keskuksessa oli vain yksi vakituinen palkkatyöntekijä. Muuten toiminta pyöri kahdeksan vapaa-ehtoisen nuoren toimesta; ei ihan pieni vastuu, varsinkin kun keskus oli käytännössä auki joka päivä kahdesta vähintään iltakahdeksaan. Keskuksen johtajan Udon luotto nuoriin oli kuitenkin vankkumaton, eikä vandalismia ollut hänen mukaansa esiintynyt koskaan. Paitsi käytännön toiminnassa, vapaaehtoisten kahdeksikko olivat lähes tasavertaisessa roolissa myös talon toiminnan suunnittelussa ja päätöksenteossa. Nuorisokeskuksen ilmapiiri vaikuttikin hyvin omatoimiselta ja nuoret näyttivät viihtyvän hyvin saadessaan tehdä näköistänsä toimintaa.

Viimeisen yhteisen illallisemme päätteeksi arvioimme viikon antia ja mietimme mitä oppimastamme viemme tuliaisina omiin työpaikkoihimme ja hankkeisiimme. Schleswig-Holsteinin läänin mediakompetenssityö teki minuun kokonaisuudessaan vaikutuksen ja etenkin asukkaille suodut mahdollisuudet saada äänensä kuuluville monipuolisesti eri mediavälineiden kautta on jotain, minkä toisin ehdottomasti myös Suomeen mikäli vain voisin. Hiukan realistisemmaksi tavoitteeksi päätin kuitenkin ottaa erityisesti vertaisohjauksellisen mediakasvatuksen hyödyntämismahdollisuuksien pohtimisen.

Kohtaamo esittäytyy Prezillä

4 touko

Kohtaamo-esittely

Koulutuskuulumisia:

2 touko

KOHTAAMO- hankkeen työntekijät osallistuivat perjantaina 27.4. 2012 verkkoperustaisen nuorisotyön ja nuorten verkkokohtaamisen koulutustilaisuuteen Helsingissä.

Koulutuksen yläotsikkona toimi: verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen nuorten parissa tehtävässä työssä ja koulutuksessa käsiteltiin seuraavia osa-alueita:

Leena Tuuttila ja Johanna Mäkinen valtakunnallisesta verkkonuorisotyön kehittämishankkeesta (Verke) luennoivat meille siitä, miten verkkoa ja sosiaalista mediaa hyödynnetään nuorten parissa tehtävässä työssä. Molemmilla on vahva työkokemus Netari toiminnasta ja he kertoivat monia käytännön esimerkkejä nimenomaan myös tästä näkökulmasta. Varsinainen Netarityö on siirtymässä syksyllä Pelastakaa Lapset ry:n toiminnan alle, mutta työ ja toiminta tulevat jatkumaan tulevaisuudessakin. Leena ja Johanna toivat omassa puheenvuorossaan vahvasti esille, ettei verkkotyöhön pidä lähteä kuin soitellen sotaan, vaan nimenomaan tavoite edellä. Kun tavoite verkkoperustaiselle nuorisotyölle on vahva, voidaan alkaa miettiä niitä menetelmiä, joilla tavoitteeseen päästään. Verkkoperustaisessa nuorisotyössä voi tavoitteena ja välineenä olla esim. etsivä työ, sosiaalinen vahvistaminen, nuorisotiedotus, markkinointi, nuorten osallistaminen tai mediakasvatus. Tällöin toimintaympäristö ja työmenetelmät tulee valita tavoitteen mukaisiksi.

Esimerkkejä ja kokemuksia nuorille suunnatuista verkkopalveluista saatiin seurakunnan valtakunnallisesta Netti Saapas toiminnasta. Netti Saapas on jatkumoa seurakuntien jalkautuvalle Saapastoiminnalle, joka on tehnyt etsivää työtä eri puolella Suomea jo useita vuosikymmeniä. Seurakunnissa koettiin, että perinteisen Saapastyön rinnalle piti kehittää etsivän työn periaatteen mukainen työmuoto, jossa toimintaympäristönä ollaan kadun sijaan internetissä. Seurakunnat valitsivat toimijaympäristöksi Suomi24.fi palvelun ja alkoivat kehittää sen ympärille toimivaa konseptia. Nykyisin Suomi24.fi sivustoilla toimii Netti Saapas ryhmä, joka koostuu sekä seurakunnan ammattilaisista, että koulutetuista vapaaehtoisista.

Miikka Salavuo, sosiaalisen median asiantuntija, FT avasi meille omassa puheenvuorossaan sosiaalisen median mahdollisuuksia ja vastuullista käyttöä viranomaistyössä. Hän painotti sitä, että jokaisessa viranomaistoiminnossa tulisi luoda yhteiset käytänteet sille millä periaatteilla verkkotyötä tehdään. Ylätason lakeja ja asetuksia on toki olemassa, mutta käytänteet tulee luoda ja sopia paikallisesti. Esimerkkeinä verkossa toimivista viranomaistahoista hän toi esille mm. Nettipoliisit ja Nettiterkkarit. Hän korosti omassa puheenvuorossaan myös viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön tärkeyttä. Hän kannusti eri toimijoita rohkeasti ottamaan erilaisia verkkotyön palvelumuotoja mukaan omaan toimintaansa ja sillä tavoin olemaan mukana rakentamassa kansalaisyhteiskuntaa myös verkkomaailmassa.

Viimeisenä esittelyvuorossa olivat nuorten moniammatilliset verkkopalvelut. Tätä työtä olivat esittelemässä Verkkoterkkarit ja Vespa. Molemmat ovat Helsingin kaupungin hankkeita. Verkkoterkkarit-hanke on Helsingin kaupungin Terveyskeskuksen alaista toimintaa ja Vespa (verkkososiaalipalvelut) on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston alaista toimintaa. Helsingissä on vahvat perinteet moniammatillisen nuorisotyön kehittämisessä. Moniammatillisessa nuorisotyössä toimivat yleensä yhdessä: terveydenhoitaja, sosiaaliohjaaja ja nuorisotyöntekijä. Sekä Verkkoterkkareilla, että Vespalla on yhteisiä työmuotoja ja toimintaympäristöjä, joissa tehdään monialaista yhteistyötä nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Näitä yhtenä esimerkkinä mainittiin seutukunnallinen Pulmakulma-palvelu ja Pulma-kulma chatti. Lisäksi molemmilla hankkeilla on myös omia kohdennettuja verkkopalveluita muillekin toimialansa kohderyhmille.

Koulutuksen jälkeen kohtaamolaiset kävivät vierailulla Helsingin kaupungin kulttuurisen nuorisotyön toimintakeskus Hapessa ja virittelivät yhteistyötä valtakunnallisen Verken kanssa.

Hanna-Kaisa